Kettunotkon Frejan
Ω Kettunotkon Frejan alias Freja
Ω norjalainen vuonohevonen, tamma Ω s. 2004 Suomessa, 10-vuotias Ω säkäkorkeus 145cm, hallakko Ω kasv. Emma Kettunen Ω om. Pinja Mertanen / Kajastus Ω HeB, re 60cm, me 50cm |
Ω Laiduntaa metsätarhassa. Ω Tarhaan ilman riimua. Ω Talven kylmimmillä pakkasilla toppaloimi. Muuten pärjää fleeceloimella. |
Freja on sanalla sanoen poni, isoin kirjaimin. Tamma on herkuille perso, ja jos ei ruokaa tipu niin sittenhän tamman löytää jyystämästä pahaa-aavistamattoman hoitajan raippaa tai vaikka omia harjoja. Hoidettaessa Freja on lempeä ja rauhallinen, mutta omaa välillä huonompia päiviä ja silloin on todella äkäisellä tuulella. Satuloidessa Freja pullistelee minkä voi, ja yrittää välillä keplotella itsensä pois tilanteesta, mutta lopulta sen satulan kuitenkin selkään saa. Yleensä Freja ei halua tehdä yhteistyötä kun tulee aika laittaa kuolaimet suuhun, mutta remmien kiinnittämisen saa sentään tehdä rauhassa. Taluttaessa Freja on hidastelija, joka saattaa kuitenkin millä tahansa hetkellä syöksyä lähimmille apila-apajille.
Ratsuna Freja on hullunkurinen. Sen ravi pompottaa, mutta kuitenkin pehmeällä tavalla. Kukaan ei ehkä haaveilisi menevänsä Frejalla valmennukseen, mutta kyllä tamma toimii joskus ihan hyvinkin. Hyvinä päivinään hallakko mene suhteellisen mahtipontisesti eteenpäin, mutta keksii pian omia piristyksiä tunnin kulkuun: parhaita keksintöjä, ja samalla suosituimpia, tuntuvat olevan istuminen ja muiden kentällä olevien hevosten kiusaaminen. Huonoina päivinään Freja tuskin liikkuu eteenpäin ja ratsastajalta vaaditaan kourakaupalla tahdonvoimaa. Esteillä hallakkoa saa ajaa eteen oikein kunnolla, mutta kyllä se jalka sieltä nousee kun tarve vaatii, tamma kaipaa vain hieman innostusta. Maastossa Freja on varma ratsu, mutta pelkää kuollakseen lehmiä ja niistä kannattaa pysyä kaukana. Lehmät taitavatkin olla yksi hallakon ainoista peloista.
Ratsuna Freja on hullunkurinen. Sen ravi pompottaa, mutta kuitenkin pehmeällä tavalla. Kukaan ei ehkä haaveilisi menevänsä Frejalla valmennukseen, mutta kyllä tamma toimii joskus ihan hyvinkin. Hyvinä päivinään hallakko mene suhteellisen mahtipontisesti eteenpäin, mutta keksii pian omia piristyksiä tunnin kulkuun: parhaita keksintöjä, ja samalla suosituimpia, tuntuvat olevan istuminen ja muiden kentällä olevien hevosten kiusaaminen. Huonoina päivinään Freja tuskin liikkuu eteenpäin ja ratsastajalta vaaditaan kourakaupalla tahdonvoimaa. Esteillä hallakkoa saa ajaa eteen oikein kunnolla, mutta kyllä se jalka sieltä nousee kun tarve vaatii, tamma kaipaa vain hieman innostusta. Maastossa Freja on varma ratsu, mutta pelkää kuollakseen lehmiä ja niistä kannattaa pysyä kaukana. Lehmät taitavatkin olla yksi hallakon ainoista peloista.